2.3 Yrittäjä vastaa itse eläkkeestään

 Yrittäjän eläkelain (YEL) piiriin kuuluu Suomessa asuva, työtä tekevä henkilö, joka ei ole tässä työssä työ- tai virkasuhteessa ja yrittäjätoiminta on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Eläkevakuutus edellyttää työntekoa, pelkkä yrityksen omistaminen ei riitä.

YEL on pakollinen vakuutus, eikä vakuuttamisvelvollisuus riipu yritystoiminnan muodosta.

Myös freelancer-verokortilla työskentelevä on YEL-velvollinen, ellei hän ole työsuhteessa työn teettäjäänsä.

Monet luovan työn tekijät, kuten kirjailijat ja kääntäjät, rinnastetaan eläketurvan suhteen usein yrittäjään. YEL -vakuutuksen ottaminen ja sen ylläpitäminen kohtuullisella tasolla voi tuntua vaikealta, jos tulot ovat alhaiset tai vaihtelevat paljon. Taiteilijat eivät aina pidä itseään yrittäjinä ja vierastavat sen vuoksi YEL -järjestelmää. Osalla tulot ovat niin pienet, ettei yrittäjäeläkettä edes tarvitse maksaa, mutta eipä siitä sitten myöskään kerry eläkettä.

YEL-vakuutuksen puuttumisella tai työtulon mitoittamisella liian pieneksi voi olla ikävät seuraukset esimerkiksi työttömyysturvaan (ks. 6. luku).

YEL -vakuutus on henkilökohtainen. Yksi vakuutus koskee kaikkea yritystoimintaa. Vakuutus otetaan eläkevakuutusyhtiöstä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun yrittäjätoiminta on aloitettu.

YEL -vakuutus pitää ottaa, jos 

  • olet toiminut yrittäjänä vähintään 4 kuukautta.
  • olet 18–67 -vuotias.
  • työtulosi ylittää vuosittain vahvistetun vähimmäismäärän, joka on 7 645,25 euroa vuonna 2017.
  • tulojasi ei ole vakuutettu  minkään muun eläkelain piirissä. 

YEL perustuu työtuloon

Yrittäjän eläkemaksu määräytyy eläkevakuutusyhtiön vahvistaman työtulon mukaan. Se on vakuutusmaksun ja eläkkeen perusta. Työtulolla yrittäjä hinnoittelee oman työpanoksensa, ja sitä määriteltäessä otetaan huomioon myös yrittäjän riski. Työtulon alaraja on 7 645,25 euroa ja yläraja 173 625 euroa vuodessa (vuonna 2017).

Työtulo ei määräydy yrityksen voiton eikä verotettavan tulon mukaan. Työtulo kannattaa vahvistaa alusta alkaen riittävän suureksi. Lopullinen YEL -eläke lasketaan koko yrittäjäuran aikaisista työtuloista. Työtuloa voi toki tarkistaa matkan varrella, mutta ei takautuvasti. Sen korottaminen vasta loppuvuosina ei sanottavasti paranna eläkettä.

 Työtulon on vastattava

  • sellaista palkkaa, joka olisi maksettava, jos yrittäjän tilalle palkattaisiin yhtä ammattitaitoinen henkilö
  • korvausta, joka keskimäärin vastaa yrittäjän omaa työtä.

Mitä yrittäjävakuutus maksaa?

Vuonna 2017 YEL -maksu on 18-52-vuotiaalle ja 63-67-vuotiaalle 24,1 prosenttia ja 53-62-vuotiaalle 25,6 prosenttia työtulosta.

YEL on iso maksuerä yrittäjätoiminnassa. Siksi yrittäjän on palvelujaan hinnoitellessa otettava eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut mukaan kustannustekijöinä omaa työtä myydessään. Käytännössä tämä ei ole aina helppoa.

Vakuutusmaksua voi maksaa eläkevakuutusyhtiöön tai eläkekassaan useissa erissä, esimerkiksi kerran kuukaudessa.  Uusi yrittäjä saa 22 prosentin alennuksen vakuutusmaksuihinsa 48 ensimmäiseltä yrittäjätoiminnan kuukaudelta. Jos yritystoiminta päättyy ennen kuin neljä vuotta on kulunut, voi jäljelle jääneen ajan käyttää hyväkseen mahdollisessa toisessa yrittäjäjaksossa. Jaksojen välillä ei ole aikarajoituksia.

YEL -maksun voi vähentää täysimääräisenä verotuksessa. Vähennyksen voi tehdä henkilökohtaisista tuloista tai yrityksen verotuksessa luonnollisena vähennyksenä.

YEL -maksut voi vähentää myös työsuhteisen puolison verotuksessa. Näin kannattaa tehdä silloin, kun yrittäjän ansiot ovat huomattavasti pienemmät kuin puolison verotettava tulo.

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksujen vähennyskelpoisuutta on rajattu takavuosiin verrattuna. Niiden kannattavuus on muutenkin kyseenalainen, koska ne eivät kartuta sosiaaliturvaa. Moni ajatteleekin, että oikealle tasolle mitoitetun YEL:n ohella asunnon tai metsän omistaminen on näitä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia parempi vanhuuden turva.

Yrittäjä voi maksaa enemmän YEL -maksua hyvinä vuosina ja vähemmän huonoina vuosina. Vahvistettu työtulo pysyy joustoista huolimatta samana, joten joustolla ei ole vaikutusta esimerkiksi sairauspäivärahan suuruuteen. Lisämaksun tai maksun alennuksen perusteella lasketaan joustovuoden kokonaistyötulo, josta kyseisen vuoden eläke karttuu. Hyvien vuosien korotus parantaa tulevaa eläkettä, ja vastaavasti laihojen vuosien pienempi maksu pienentää sitä.

Normaalia suurempaa maksua voi maksaa rajoituksetta vaikka kuinka monena vuonna peräkkäin, mutta alaspäin joustossa on rajoituksia. Lisävakuutusmaksu voi olla 10 – 100 prosenttia normaalia suurempi. Vastaavasti yrittäjä voi laihoina vuosina joustaa tietyissä rajoissa vuotuisesta vakuutusmaksusta 10 – 20 prosenttia alaspäin. Joustomaksun käytöstä pitää ilmoittaa kirjallisesti eläkeyhtiölle, ja maksu on suoritettava sen kalenterivuoden aikana, jolloin joustoa haluaa käyttää.

Jousto-oikeutta ei ole,  jos

  • YEL -maksuja on rästissä
  • vakuutusmaksussa on aloittavan yrittäjän alennus
  • yrittäjä on eläkkeellä tai täyttää kuluvan vuoden aikana 63 vuotta
  • korotus tai alennus nostaisi tai laskisi kokonaistyötulon lainmukaisen ylärajan yli tai alarajan alle.

Laiminlöitkö vakuutuksen ottamisen?

 Eläketurvakeskus valvoo yrittäjien työeläkevakuuttamista. Jos yrittäjä ei ole ottanut lakisääteistä YEL -vakuutusta, Eläketurvakeskus kehottaa häntä korjaamaan laiminlyönnin kohtuullisessa ajassa. Jos yrittäjä ei tätä kehotusta noudata, Eläketurvakeskus voi ottaa vakuutuksen yrittäjän puolesta hänen laskuunsa. Laiminlyönnin ajalta vakuutusmaksu voidaan korottaa jopa kaksinkertaiseksi.

Vakuutuksen laiminlyönyt yrittäjä, jonka Eläketurvakeskus on vakuuttanut, ei saa aloittavan yrittäjän alennuksia.

YEL -vakuutuksen voi ottaa takautuvasti kuluvalle ja kolmelle sitä edeltävälle kalenterivuodelle. Sama sääntö koskee Eläketurvakeskuksen yrittäjän puolesta ottamaa vakuutusta.

Eläkemaksuja rästissä?

Yrittäjäeläkkeen määrä pienenee, jos vakuutusmaksut jäävät rästiin. Rästiin jääneet maksut voi suorittaa viiden vuoden ajan.

Yrittäjän vanhuuseläke lasketaan vuosityötulosta

Työtulo tarkistetaan palkkakertoimella sen vuoden tasoon, jona yrittäjän siirtyy eläkkeelle. Jos yrittäjän työtulo muuttuu matkan varrella, eri suuruisista työtuloista lasketaan kalenterivuoden painotettu työtulo sen mukaan, kuinka kauan eri suuruiset työtulot ovat olleet voimassa.